Lomalla

Meillä on vietetty kesälomaa. Vaikka itse olen ollut lomalla maaliskuusta ja kesääkin saanut viettää alusta alkaen, oli miehen loman alku kuitenkin sen oikean kesäloman alku. Tosin tällä erää kesäloma on ollut vähän semmoista stressaamista asiasta jos toisesta. Miehellä on ollut rakennusprojekteja, itsellä taiteiluhommia. Reissujakin on tehty, kaksi melkein viikon mittaista. Välillä melkein ahdisti, kun tuntui, että loma oli jo mennyt ennen kuin pääsi alkamaankaan, niin tiukkaan päivät oli suunniteltu, että kotonaolopäiviä tuntui olevan niin vähän.

Kuitenkin. Lomaahan se nimenomaan on, kun pääsee reissun päälle pidemmän kaavan kautta. Tänäkin kesänä tehtiin Lapinlahti-Jyväskylä-Ähtäri-Härmä-Lapinlahti sekä Oulun matka. Iippo siunasi joka matkan niin ihanasti, ettei taivaasta voitu antaa meille muuta kuin loistavia matkasäitä :-) Ähtäriinkin luvattiin vesisadetta, mutta niin vaan sää oli täydellisen puolipilvinen niin, että jaksettiin kulkea reitti ja eläimetkin olivat näkysällä. Jätskitauon aikana paistoi tietysti aurinko! Huvipuistoja, poliisimoottoripyörää, serkkuja, shoppailua, rakkaita, kotieläimiä ja jäätelöä, niistä oli meidän reissut tehty.

Nyt odottelemme pikkuveljen tulevia häitä. Jos alan asiaa yhtään enempää miettimään, tulee ikäkriisi ;-) Tämä ilta kotona, huomenna lähdetään mökkeilemään yhdeksi päiväksi! Muurinpohjalettuvaje paikattakoon!

Pomppuautoissa

Neiti Vara-aurinko

Tähän menosta äiti ja isi olivat vähän eri mieltä
Iippon kanssa mutta...
...tuolla se portaissa kiipeää :-D

Sydän kiitosta täynnä

Ainaista valitusta on tämäkin blogi näköjään. Joskus, kun olen lukenut päiväkirjojani, huomaan saman: kyllä on kurjaa minun elämä ja parisuhde. Tosi se nyt ei kuitenkaan ole. Huonoissa tunnelmissa tulee vain enemmän avauduttua ja päätä on hyvä selvittää kirjoittamalla. Minun ainakin. Tehdään nyt poikkeus sääntöön, koska oikeasti minun sydän on kiitosta täynnä suurimman osan ajasta. Monena hetkenä. Pieninä palasina lie leipä, mutta niin myös onni maailmalla.

Kerttuli tuossa minun selän takana kertoo omaa asiaansa lelulle kovaan ääneen. "Heije heijee, ee, eijee, eee-eee, eijee, jee, ee, klee, lee, lei, ei!" Minä kuuntelen ja hymyilen, voiko tuon suloisempaa toimittajaa ollakaan... Iippo lie eri mieltä; yrittää saada unen päästä kiinni tuolla omassa huoneessaan.

Iippo katseli päivällä ikkunasta ja huikkasi: "Äiti, lentskali!". Minä totesin sen olevan helikopteri, johon Iippo epäuskoisen innoissaan vastasi: "Elä nyt! Helikopteli!". Minä hymyilin tuolle 'elä nyt' -kommentille. Ukin suusta napattu.

Sunnuntaina seurakunnan ehtoollisjuhlassa Iippo istui kiltisti ukin ja mummon välissä kultakaloja popsien, Kerttuli nukahti minun syliin huivin sisälle, mies istui siinä vieressä ja sanoi, että rakastaa minua. Minä ajattelin, että paitsi että rakastan miestä, lapsiani ja lapsuuden perhettäni, rakastan koko elämää. Siinä hetkessä oli niin paljon! Ja sitten sieltä takavasemmalta kuuluu, kun Iippo sanoo mummolle ehtoollisesta: "Minäkin haluan tuota mehua.".

Kesäilta. Kukkien kastelua. Iippo pitää vesiletkua, minä kannan selkä vääränä vettä kasvimaalle. Keltainen auringon valo. Kissa kellii sorassa itsensä pölyyn.

Ensimmäinen Pitkä juoksulenkki raskauden jälkeen. Uusi ystävyys synnäriltä. Avoimen yliopiston kirjeen odottelua. Reissun suunnittelua Ouluun veljien perheiden luokse. Vauva rinnalla nukahtamispisteessä. "Äiti minä lakastan sinua!" esikoiselta. Pikkuveljen häiden odottelua. Sydän kiitosta täynnä.