1. Olen epätoivoisen huono jäämään sairaslomalle vaikka olisin sairas. Mietin ja arvon kotona joka kerta sairastaessani puolesta tunnista tuntiin, että olenko nyt varmasti niin kipeä. Migreeni on kaikista kavalin. Tiedän, että se vain pahenee töissä, mutta jos päänsärky ei aamulla aiheuta oksennusta tai itkua, en osaa jäädä kotiin. Koska "olenhan minä ennenkin ollut töissä vaikka koskee" ja "ei voi tietää, jos se ei sitten pahenekaan".
2. Olen ehkä vielä huonompi pitämään yhteyttä ystäviini puhelimitse. Ne, joille ihan oikeasti saatan saada jopa soitettua, ovat veljeni. Ne, joille saan soitettua ilman arvontaa, ovat äiti ja oma mies. Miksi? Jään miettimään, että jos häiritsen. Mies hoitaa meillä kotona lähes kaikki soitettavat asiat. Myös minun verokorttiasiat.
3. Voisin syödä pizzaa joka päivä kyllästymättä siihen.
4. Olen huono pitämään yllä vaatejärjestystä. Järjestys vaatekaapissani säilyy korkeintaan 3 päivää. Ratkaisevinta on, etten jaksa koskaan laskostella vaatteita kaappiin. Mylläystä lisää se, etten osaa olla edes yhtä kokonaista päivää täysin samoissa vaatteissa. En näköjään osaa myöskään nukkua samalla yökkärillä yhtä yötä pidempään. Eilen minulla oli kolme yökkäriä sängyssä odottamassa.
5.Minä olen juuri se nainen, joka ei mene kauppaan ilman meikkiä. Postilaatikolla saatan käydä mutta noin yleensä olen meikattu kotonakin. Miksi? Siksi.
6. Teen asioita ennemmin yhdellä tuskalla kuin tipottain.
7. Olen kokeillut lukea saunassa Aku Ankkaa. Se oli mukavaa kun ei heittänyt löylyä.
8. Olen kokeillut viulun soittoa yhden vuoden. Olen pelannut lentopalloa joukkueessa yhden vuoden. Olen myös tehnyt kolmivuoroista tehdastyötä yhden kesän.
9. Olen luonteeltani erakko. Noin yleensä valitsen ennemmin yksin olon kuin kyläilyn. Kun joku ihmissuhde alkaa rasittaa, otan etäisyyttä.
10. Rakastan lasten kirjoja. Iippo kuului kirjakerhoon jo ennen syntymäänsä.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
maanantai 11. lokakuuta 2010
Pienen suuret askeleet.
Suuria askeleita sekä 2-vuotiaan että 28-vuotiaan elämässä ovat vaikka että...
...2-vuotias oppii syömään itse ja 28-vuotias voi samaan aikaan leipoa. Uskomaton vapauden tunne kun ei tarvitse istua ja kyylätä vieressä.
...2-vuotias opettelee tosi hienosti kuivaksi ja 28-vuotiaan ei tarvitse ahdistua enää vaippavuoren kasvatuksesta ja jatkuvasta vaipparumbasta yleensäkin.
...2-vuotias haluaa pukea itse ja 28-vuotias voi taas tuntea käsittämätöntä helpotusta!
...2-vuotias innostuu värittämisestä ja 28-vuotias seuraa leuka rinnoilla roikkuen, miten tarkasti se 2-vuotias voi yrittää värittää hevosen silmää värityskirjasta!
...2-vuotias haluaa auttaa kaikessa ja 28-vuotias voi todeta, että siitä 2-vuotiaasta on jo ihan oikeasti apuakin.
...2-vuotias puhuu niin hienosti että hänestä on hyvinkin juttuseuraa 28-vuotiaalle.
...ja että 2-vuotias istuu potalla yksin eikä siinäkään tarvitse ängätä kaverina. Äiti pystyy samalla vaikka laittamaan pyykkiä. Näin sitä huomaa, miten tärkeitä taitoja lapsi uhmansa ja itsenäistymisensä lomassa oppii. Ja hoidossa.
Nyt me paistamme rieskoja, Iippo syöttää kissalle karkkeja ja äiti on tyytyväinen elämäänsä. Enpä olisi aamulla uskonut tuntevani oloani näin tasapainoiseksi maanantai-iltana. Iltana, jolloin mies on pitkän iltavuoroviikon ensimmäistä iltaa töissä.
...2-vuotias oppii syömään itse ja 28-vuotias voi samaan aikaan leipoa. Uskomaton vapauden tunne kun ei tarvitse istua ja kyylätä vieressä.
...2-vuotias opettelee tosi hienosti kuivaksi ja 28-vuotiaan ei tarvitse ahdistua enää vaippavuoren kasvatuksesta ja jatkuvasta vaipparumbasta yleensäkin.
...2-vuotias haluaa pukea itse ja 28-vuotias voi taas tuntea käsittämätöntä helpotusta!
...2-vuotias innostuu värittämisestä ja 28-vuotias seuraa leuka rinnoilla roikkuen, miten tarkasti se 2-vuotias voi yrittää värittää hevosen silmää värityskirjasta!
...2-vuotias haluaa auttaa kaikessa ja 28-vuotias voi todeta, että siitä 2-vuotiaasta on jo ihan oikeasti apuakin.
...2-vuotias puhuu niin hienosti että hänestä on hyvinkin juttuseuraa 28-vuotiaalle.
...ja että 2-vuotias istuu potalla yksin eikä siinäkään tarvitse ängätä kaverina. Äiti pystyy samalla vaikka laittamaan pyykkiä. Näin sitä huomaa, miten tärkeitä taitoja lapsi uhmansa ja itsenäistymisensä lomassa oppii. Ja hoidossa.
Nyt me paistamme rieskoja, Iippo syöttää kissalle karkkeja ja äiti on tyytyväinen elämäänsä. Enpä olisi aamulla uskonut tuntevani oloani näin tasapainoiseksi maanantai-iltana. Iltana, jolloin mies on pitkän iltavuoroviikon ensimmäistä iltaa töissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)