Luin lehdestä blogista nimeltä Kaunis pieni elämä. Blogin perimmäinen ajatus ilmeisesti on kertoa perheen elämän kauniista puolista, jättää ne ei-niin-mukavat asiat kertomatta ja keskittyä onnellisuuteen. Hmm. Tunsin pienen piston sydämessäni. Enkä nyt oikeastaan ihan niin pientäkään.
Se aika kuukaudesta ei keskity vain onnellisiin puoliin, pahoittelen. On hyvin todennäköistä, että viime aikoina lukijat on lähinnä ahdistuneet täällä käydessään. En kuitenkaan ala karsimaan meidän sairauskertomuksia tai uhmataisteluja täältä pois. Minun elämä on tällaista ja arvaa mitä? Minusta se on kaunista putkituksineen, influenssa-aaltoineen ja järkyttävinä yövalvomisina. Virheetön voi ehkä olla kaunista, mutta mielenkiintoista se ei ole.
No. On tuo Kaunis pieni elämä -blogi kyllä silti järjettömän koukuttava. Varoitan.
