Pahoittelen hiljaista eloa, on ollut semmoista aikaa taas kuukaudesta, etten ole jaksanut käydä täällä enempää narisemassa ;-) Lyhyesti sanottuna olemme sairastaneet influenssan koko perhe, saaneet terveyskeskuksesta Kertulle kuurin molempien korvien tulehdukseen, hokeneet, että eikö tämän pitänyt helpottaa ja kuulleet korvalääkäriltä, ettei korvat ole voineet olla tulehtuneet. Pohtineet allergiat läpi ja todenneet, ettei mikään kipu lopu syliin ottamiseen tai valojen päälle laittamiseen. Kuulleet myös, että nukutus on näille kaikista pienimmille sen verran rankka juttu, että voi aiheuttaa jopa muutoksia persoonallisuudessa, jonka piikkiin korvalääkäri olisi pistänyt yöhuutamisen ja päättäneet yksinkertaisesti olla kantamatta prinsessaa yöllä. Nukkuneet siis mieheni kanssa eri huoneissa pari viikkoa. Minä nukun sohvalla, tyttö nukkuu hyvin. Minä nukun makkarissa - ainoastaan mies nukkuu hyvin. Yksinkertaisia johtopäätöksiä olemme tästä sitten vetäneet ja toimineet sen mukaan. Minä olen urheasti tehnyt ja palauttanut koulutehtäviä pyydetyssä aikataulussa ja ollut tyytyväinen itseeni.
Kerttulin ykkös-synttäreitä vietettiin jo vähän oikeana synttäripäivänä ja pikkuisen isommin tulevana sunnuntaina myös setien ja serkkupoikien läsnäollessa. Kyllä, Kertulla on 3 serkkupoikaa. 4-vuotias ja kaksi Kerttulia reilun puoli vuotta vanhempaa. Ja tietenkin isoveli. Olemme tietoisia siitä, että tytöllä ei tule olemaan mitään ongelmia puolensa pitämisessä. Hän kantaa myös nimitä Tättärä ja Tintta.
No joka tapauksessa. Koska vietämme juhlia reissun päällä (kissalla on vahti, hän ei ole yksin), niin päätin hups vain leipasta kakun ja suolaisen piirakan etukäteen pakastimeen. Miten onkaan ne sieltä kätsy ja näppärä sitten nappaista mukaan! Kun mies on vielä iltavuorossa, niin ajattelin, että onpahan kiva saada aikakin kulumaan keveissä tunnelmissa. (Jos luulet kuulevasi rivien välistä jotain, et varmaan ole väärässä.)
Kakkupohja, eli pellillinen taikinaa tuli vielä suhteellisen kivuttomasti. Kerttuli on oppinut kiipeämään myös vetolaatikoihin, joten ilmoittautuihan se vapaaehtoiseksi uunin testaajaksi, mutta ei siinä mitään. Siinä sitten aloitin piirakan. Ehdin ottaa kupit esille ja kanan lämpimään, kun Iippo huomasi ukin pihalla pensasaitojen leikkuussa ja halusi kaveriksi. Puin päälle. Poika pihalle. Margariini palasiksi. Etsin pojalle oman moottorisahan ulos. Kuivat aineet kuppiin. Kerttuli kiipeää säkkituolin päälle, yrittää katsoa ikkunasta ulos ja ... ei ennätä kaatua, koska ehdin napata kiinni. Josta mieleen tuli, että välipala pitää syöttää pienimmälle. Syötän. Taikina nypityksi ja jääkaappiin, riisu ulkovaatteet. Välipala myös isommalle. Broileri paistumaan. Pilko kasvikset. Pidä koko ajan silmällä, mitä tapahtuu leikkihuoneessa. Ilmiriita, Kerttuli raapii kynsillä Iippoa, Iippo räpsii takaisin rumpukapuloilla. Rummut takavarikkoon. Kasvikset paloiksi, voitele vuoka. Iippo on aloittanut leikin, jossa tyhjentää lietesäiliötä ja huikkii taukoamatta: "Äiti, kato mitä tämä tekis! Kato äiti! Äiti! Kato minne se kippaa nämä kakat! ÄITI! KATO! Nyt se ajaa tänne jossa on näitä letkuja! Äiti, äiti!?" Vastaan kaikkeen joo, kunnes en enää jaksa, vaan ilmoitan leipovani. Pohja vuokaan. "PYYHKIMÄÄN!" Piirakkaan täytteet. "Kerttuli haisee!". Piirakka uuniin, vaipan vaihto. Tarkemmin katsoen myös vaatteiden vaihto. En muista, pesinkö kädet. Hah.
Kerttu on itkuinen, päätän pistää nukkumaan. Vaatteet päälle molemmille ja pihalle. Haen postin. Ihanaa! NE on saapuneet, molemmille ipanoille omat :-) Ihastellaan pipoja hetki, totean, etten ole muistanut syödä ja otan... mämmiä. Puoli tuntia meni, Kerttuli hereille, koska nämä olivat hätävaraunet. Piirakka pois uunista. Mietin kuumeisesti, mitä ruokaa laitan lapsille ja alan vatkata kakkuun täytettä. Kerttuli kiipeää pianotuolilla olevaa kissaa härkkimään. Siirrän pois. Haen mansikoita. Siirrän Kerttulia. Laitan mansikat sulamaan. Siirrän kissan, koska se uskoo paremmin. Täyte jääkaappiin odottamaan. Lapsille ruokaa. Molemmat syömään. Tinttaan Kertun lautasen sinitarralla pöytään, napsin itse muutaman perunan. Täytän ja rullaan pohjan sillä aikaa, kun Kerttuli syö itse. Helppo kohta päivässä! Tai oli. Iippo nauraa vääränä, Kerttu on saanut lautasen irti, kipannut sen tietenkin toisin päin ja ruokaa on pöydällä ja lattialla. Siivoan. Totean, että K haisee taas.
Tässä välissä alkaa armoitettu Pikku Kakkonen. Tyhjennän astianpesukoneen. Kerttuli kiipeää sen kannen päälle istumaan. Siinä on vettä. Nostan tytön kauemmas leikkimään omilla leluilla. Ehdin pistää pari lautasta, kun se on siinä taas. Töröttää kuin tatti ja aikoo mennä tutkimaan, mitä syvemmällä koneessa on. Laitan tytön syöttötuoliin ja käteen naksun. Pikku Kakkosessa joku tekee pahvilaatikosta nukkekodin. Iippo ihastuu siihen ja haluaa ehdottomasti pahvilaatikon. Etsin hänelle semmoisen. Autan alkuun. Yhtäkkiä kuuluu lasista kilinää. Ihmettelen, mistä se kuuluu. Iippo huudahtaa, että Kerttu on varmasti lasipurkkikaapilla! Kaappi, jossa on läjä pilttipurkkeja, on jäänyt auki ja juuri kun tulen Kertun taakse, yksi purkki helähtää rikki. Sydän lyö yhden ylimääräisen. Suojelusenkeli, kiitos! Totean, että iltapuuroon on puoli tuntia, nyt on tehtävä kakku loppuun. Viipaloin kääryleen, pistelen kuppiin. Kerttuli kaatuu ja itkee, yritän lohduttaa vain painamalla posken poskeen, koska kädet on rahkassa. Helpottaa hetkeksi. Kakku pakastimeen. Keittiö on kuin totaalisen räjähdyksen jäljiltä. Mietin, mikä oli varamiespalvelun puhelinnumero.
Onneksi Iippo rupeaa siivoamaan omaa huonettaan pala kerrallaan. Ensin työkalut. Minä raikkoan keittiötä. "Äiti! Kerttu tyhjentää mitä minä saan kerättyä!". Nostan Kerttulin kauemmas. Pistän astioita koneeseen. Öljyinen kattila, rahkainen astia. Kaadan pikaisesti käytetyn öljyn takaisin öljypurkkiin ja yhtäkkiä se on siinä taas! Kerttu öljyisessä koneessa. Ruma sana. Pesen pienet kädet ja siirrän enempää ajattelematta tytön Iippon huoneeseen. Jatkan koneen täyttöä. "ÄITI! KERTTULI TAAS OTTAA KAIKKI KONEET!" Tyttö syöttötuoliin. Maissinaksut peliin. Puuro kiehumaan. Siivoaminen jatkuu. Iippoa pitää lahjoa ja kiristää, mutta hiljalleen huone siistiytyy. Samoin keittiö.
Puuro pöytään, Iippolla iltapala. Rauhallista musiikkia. Syvä huokaus. Loppu menee kuin käsikirjoituksessa. Puuro pienimmälle uppoaa hetkessä. Iippo jää syömään, kun nukutan Kerttulin. Kerttuli vaatii yli puoli tuntia. Onneksi Iippo on niin reipas! Syö iltapalan, vaihtaa yökkärin ja kuuntelee Fröbeleitä peiton alla sohvalla kissan kanssa, kun viimein tulen. Kissan ruoka, Iippo vaihtaa veden. Hampaiden pesu. Kirja. Rukous. Hyvää yötä.
Ja kun tulen keittiöön, olen niin kiitollinen, että jaksoin siivota hetki aiemmin. Kyllä tämä, tiedättekö, työstä käy. Voisin vaikka ottaa sen kuntalisän Lapinlahdellekin.
