maanantai 11. lokakuuta 2010

Pienen suuret askeleet.

Suuria askeleita sekä 2-vuotiaan että 28-vuotiaan elämässä ovat vaikka että...

...2-vuotias oppii syömään itse ja 28-vuotias voi samaan aikaan leipoa. Uskomaton vapauden tunne kun ei tarvitse istua ja kyylätä vieressä.

...2-vuotias opettelee tosi hienosti kuivaksi ja 28-vuotiaan ei tarvitse ahdistua enää vaippavuoren kasvatuksesta ja jatkuvasta vaipparumbasta yleensäkin.

...2-vuotias haluaa pukea itse ja 28-vuotias voi taas tuntea käsittämätöntä helpotusta!

...2-vuotias innostuu värittämisestä ja 28-vuotias seuraa leuka rinnoilla roikkuen, miten tarkasti se 2-vuotias voi yrittää värittää hevosen silmää värityskirjasta!

...2-vuotias haluaa auttaa kaikessa ja 28-vuotias voi todeta, että siitä 2-vuotiaasta on jo ihan oikeasti apuakin.

...2-vuotias puhuu niin hienosti että hänestä on hyvinkin juttuseuraa 28-vuotiaalle.

...ja että 2-vuotias istuu potalla yksin eikä siinäkään tarvitse ängätä kaverina. Äiti pystyy samalla vaikka laittamaan pyykkiä. Näin sitä huomaa, miten tärkeitä taitoja lapsi uhmansa ja itsenäistymisensä lomassa oppii. Ja hoidossa.

Nyt me paistamme rieskoja, Iippo syöttää kissalle karkkeja ja äiti on tyytyväinen elämäänsä. Enpä olisi aamulla uskonut tuntevani oloani näin tasapainoiseksi maanantai-iltana. Iltana, jolloin mies on pitkän iltavuoroviikon ensimmäistä iltaa töissä.

Ei kommentteja: