Mandariini on se, jossa on siemeniä. Kuka nyt haluaa keskeltä hedelmälihaa kaivella siemeniä? En ainakaan minä. Mandariineja ei jonkun lähteen mukaan edes tuoda enää Suomeen juuri siksi, ettei kukaan halua syödä siemeniä. Enpä tiedä, voisin vaikka vannoa nähneeni kaupassa myös niitä mandariini-kylttejä johtamassa miestäni harhaan.
Klementiini puolestaan on se liian oranssi ja löyhäkuorinen. Ehdottomasti liian makea. Kuivakin joskus. Näyttää tältä:
Mutta satsuma. Ihana kuoreltaan keltaisempi ja sopivan kirpeä satsuma. Täydellisen satsuman kuori on melkein sileä, niin, että ne pienet pisteet kuoressa on enemmän kuopalla kuin pinnalla. Tämä on tärkeää.
Suurimman osan vuodesta hedelmäosastojen laarit pursuaa vain oransseja, löyhäkuorisia ja vääränmakuisia korvikkeita. Nyt niitä taas on. Vihreillä länteillä koristeltuja keltakuorisia aarteita. Ostan säkillisen joka toinen päivä ja syön ja syön ja syön. Hammasta vihlaistessa muistan mitä sitrus tekee hammaskiilteelle ja tunnen kuinka ikenet vetäytyy ja hampaat muuttuvat hauraiksi. Sitten rasvaan Iippon jalkataipeita ja harmittelen ääneen: "Itku, sinulle tulee ihottumaa satsumoista.".
Omassa mielessä ajattelen että riittääpähän minulle enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti