Vieroitusoireet

Lapsen saaminen on ensin yhtä sitoutumista, sitten yhtä vieroittamista ja vieroittumista. Ensin ollaan yhtä sienirihmastoa, äiti ja vauva. Toinen toisen mahassa, tissi suussa, pää rinnalla, jatkuvasti sylissä, käsi kädessä yölläkin. Muistan itse ihmetelleeni monet miehen yövuorot, miten niin pienestä ihmisestä voi saada niin paljon turvaa.

Sitten se alkaa. Perunaa tissin sijasta. Tuttia yöllä tilalle. Ensimmäisten syöttökertojen jättäminen on ihan mukavaa ja helpottavaa. 10 kuukauden imetyksen jälkeen koko lopetus tuntui huojentavalta ja silti sitä viimeistä iltasyöttöä olisi halunnut jatkaa loputtomasti. Itku silmässä. Molemmat.

Opetellaan nukahtamaan myös isin kanssa. Äiti vääntää pesuhuoneessa suihkua kovemmalle ja kuumemmalle välttyäkseen kuulemasta hysteerisen parkunan makkarista. Itkee sydäntään irti; on se sentään kamalaa, isin kanssa nukahtaminen.

Tutista irtaantuminen ei Luojan kiitos aiheuta itkua äidille, meillä ei juurikaan Iippollekaan. Tutti annettiin Tyyne-kissalle. Onneksi Iippo ei silloin hoksannut, että jos kissa irvistää tuttia haistettuaan, se tuskin tulee käyttämään sitä sielläkään omassa pensasmajassaan.

Tutista ja tissistä irtaantumisen aikaan on voinut käydä niin, että lapsen on saattanut tulla ottaneeksi viereensä yöllä saadakseen nukkua itsekin. Sitten opetellaan nukkumaan pinnasängyssä. Lapsen pinnasänkyyn nukuttaakseen on voinut ottaa käyttöön silittelyn ja tuutulaulut - onhan se ihanakin hetki, illan viimeinen yhteinen hellittely.

Vieroitutaan vaipoista.
Vieroitutaan potasta.
Vieroitutaan jatkuvasti väärin äännetyistä sanoista.
(Tiedän, opettajan lapsella on rankka lapsuus).

Omaan sänkyyn ja huoneeseen siirtymine oli kamalaa. Iippo nukkui, äiti ei. Äiti valvoi ja kuunteli, että nukkuuko Iippo. Minulla on niin kauhea ikävä lasta viereeni että saatoin jäädä nukkumaan lattialle Iippon viereen vaikkei olisi tarvinnutkaan. Omaan sänkyyn nukahtaminen vaati ehdottomasti silittelyä.

Sitten vieroitutaan silittelystä ja tuutulauluista jotta lapsi oppii nukahtamaan yölläkin itse. Siis että saadaan nukkua tässä talossa joskus kokonaisia öitä ennen kuin kaikki alkaa alusta kakkosen kanssa. Siirryn ilta illalta kauemmas sängystä. Lupaan ensin silittää sitten, kun olen laskenut hitaasti kymmeneen. Sen jälkeen sitten, kun olet nukahtanut. Nyt olen menossa makkarin ovella, huomenna en ole enää huoneessa. Iippo nukahtaa kyllä jo itse päikkäreille. Minä en oikein tiedä, mille tuntuu. Onko sen pakko olla jotenkin muka jo iso poika?

Onneksi se vielä hiippailee meidän viereen yöllä. Ainakin joskus se tuntuu melkein helpottavalta.

Voi auta Armias! Onneksi tämä on tämmöistä jatkuvaa harjoittelua! Tulossa on koko ajan rankempia vieroittumisia, joskus olen kurkku kuristumisen tunteesta krampaten ehtinyt miettiä sitä, mitä murrosikäiset laukoo päin vanhempien naamaa. Se on muuten parempi lähteä nyt nukkumaan jotta jaksaa taas huomenna. Alkaa vaikka vieroittumaan välillä työelämästä, jota on jäljellä kolme viikkoa...



(Sanomatta voisi jäädä, että onnistuakseen nukuttamaan pojan omaan sänkyyn ilman kriisiä, on isä halinut ja sylitellyt, silitellyt ja jopa ottanut viereensä. Siinä on vielä vieroitus tekemättä ;-)