Olen menossa nukkumaan.
Iippo sairastui viime viikon tiistaina kuumeeseen, joka pysyi korkeana muutaman päivän. Mukana kuume kulki viisi päivää. Viisi päivää.
Viisi Yötä.
Mies oli yövuorossa, joten valvoin yksin yöt - ja ne aamupäivät. Iltapäivät kuuntelin jatkuvaa kitinää ja märinää, yritin ymmärtää mutta en koko ajan jaksanut. Väsyin niin paljon, etten ihan totta muista väsyneeni vielä Iippon aikana! Oli stressaavaa pohtia, mistä kuume johtuu, kun muita flunssan oireita, eikä sitäkään entero-rokkoa, näkynyt. Oli stressaavaa "nukkua" kun odotti koko ajan, että joko se kohta taas alkaa itkeä. Oli mahdotonta nukkua kuuma kekäle kainalossa, mutta koska se oli ainoa paikka, missä Iippo sai levättyä, vietin öitä niin.
Yhtenä yönä valvoimme Iippon kanssa 00-04 niin, että Iippo vartin välein varmisti, että äiti on vieressä kysymällä: "Äiti?". Toisena yönä juotiin mehua vähän väliä, odotettiin, että saa ottaa taas lääkettä. Yksi yö valvottiin hikoilua, sekin kun oli kurjaa. Välillä itki Iippo, välillä äiti.
Isä jäi kotiin kun olin käyttänyt kolme päivää, jotka saan vapaaksi suoraan reksiltä. Ajatus oli, että saisin nukkua vähän paremmin ennen töihin lähtöä. Tiesinhän minä, miten se käytännössä menee, mutta sitä ikään kuin...
...toivoo??
Kas kun iskä ei tiennytkään, että tämä sairastaminen, se on Iippon ja äidin välinen juttu. Iskä voi ehkä juuri ja juuri nukkua samassa huoneessa, sängyn toisella laidalla, mutta aivan hiljaa. Iskä ei tiennyt. Iskä meni äidin tilalle hyssyttämään kello 22 itkemään herännyttä poikaa. Sitä parkua äiti tyynnytteli sittemmin vielä kello yhdeltäkin. Iskä nimittäin myös erehtyi silittämään ja jopa laulamaan. Aika ajattelematonta, tämähän kuitenkin oli, kuten sanottu, äidin ja lapsen välinen juttu tämä sairastaminen.
Vielä viime yönä Iippo oli sen verran sekaisin, että yritti purra ja potkia minua unissaan. Toisella puolella sänkyä puhuu toinen unissaan. Toivotaan, että ensi yönä meillä nukutaan. Hiljaa.
Äiti on vähän enemmänkin väsynyt.
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti