torstai 16. syyskuuta 2010

Looking like angel.

Sain viestin ulkomaalaiselta, joskin aika lähellä muuten liikkuvalta, mieheltä. Pitkä litania siitä, kuinka hän ei osaa selitää, mitä tuntee nähdessään minut. Näytän enkeliltä ja olen muutenkin niin tavattoman ystävällinen nainen.

Ensin nauratti ihan kauheasti; en nimittäin sitten naimisiin menon jälkeen ole saanut vastaavanlaista palautetta. (Ja sitäkin ennen vastaava suomalaisen miehen suusta tuleva kommentointi on... no, ehkä sellaista vähän yksinkertaisempaa.) Päällimmäiseksi viestistä jäi kuitenkin iloinen mieli. Ja siitä huomio:

Minkä vuoksi suomalaiset naiset rakastuvat ulkomaalaisiin miehiin?* No juuri tämän takia. Ihannoivat sanat ovat meille kovin harvinaista herkkua ja jos joku vuodattaa ruusutarhat ja tähtien lennot niin onhan se imartelevaa (heti, kun saa pois suljettua sen skeptisen minän äänen: "Arvaa kuinka monelle muulle se on nämä juttunsa kertonut.".)

Ystäväni on asunut keskieuroopassa viimeiset 20 vuotta, eikä taida takaisin tullakaan. Hän rakastaa juuri sitä, mikä itsestä on niiiin epäilyttävää, epäaitoa ja ei-uskottavaa: miesten imartelun, ylenpalttisen kehumisen ja lepertelyn. No niin... kasvapa siihen kulttuuriin ja tule sitten tänne savoon, jossa et ota miehestä selvää et sitten millään. Jopa minä suuntasin ennemmin länteen, josta sain käsiini suorempaa viestintää ;-)

Tästä löysinkin koputi koputi aasinsillan jonkun naisten lehden (Anna?) pääkirjoitukseen, jossa epäiltiin, että miehemme kyllä kehuisivat naisiansa ellemme me naiset aina lynttäisi heidän haparoivia yrityksiään tyyliin: "No joopa, läskit tursuaa nytkin!" tai "Kyllä varmaan näytän hyvältä, tukkakin on kuin harakan perse.". Minulla olisi opeteltavaa tuossa mutta varmasti myös niiden muiden tunnustusten vastaanotossa.

Voisin aloittaa siitä, etten nauraisi.
Tai hymähtäisi ja menisi vaikeaksi.

Etten olisi nauranut tuollekaan viestille, vaan olisin ottanut sen suoraan sydämelleni ja nauttinut siitä täysin (joskin jo yhden lapsen imettänein) rinnoin. Unohtanut kaikki ne "tosiseikat".





Mutta silti.
Pakostahan se uskottavuus kärsii jos jatkuvaan.
Kärsiihän?


* Saattaa ne naiset rakastua joskus muistakin syistä ;-)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

jatketaanko tästä keskusteluja esim Houkutuksessa. Nimikin olis sopiva...

AikaKuukaudesta kirjoitti...

Apua. En uskalla. Saatat vaikka olla SE! Joo. Jatketaan vaan :-D