Jospa sananen pitkään vaijetusta asiasta.

Kas kissasta nimittäin.

Kissa on oksentelevainen eläin ja semmoiseksi on meidänkin kissa osoittautunut tässä vuosien varrella. Herkkä vatsaltaan, nirso mieleltään. Niinpä en sitten yllättynyt viime torstainakaan, kun Tyyne oksensi ruoan. Iippo huusi vieressä: "HYI TYYNE YLJÖS, MULTAKIN TULLEE YLJÖ!". Tunnin päästä lattialla oli toinen yljö, joskin pelkkää keltaista limaa.

Sittenpä ei ruoka maistunut enää ollenkaan. Kissasta tuli ihmeellinen möllöttäjä, joka nuokkui ruokakupin päällä ja vetäytyi omiin oloihinsa. Lauantaina soitin ensimmäisen kerran eläinlääkärille. Olin varma, että kyseessä on ummetus. Oireet aiempaan täsmäsi muuten, mutta tyhjän kuopimista vessassa ei havaittu. ELL antoi katsoa seuraavaan päivään, parafiinilla.

Sunnuntaina kissa maleksi sängyn alla. Ei välttämättä näyttänyt edes kuulevan mitään. Pyysin päästä näytille klinikalle ja ELL lupasi ajella Vieremältä katsastamaan katin. Sinne siis. Kissa varmaan kolmen vuoden tauon jälkeen koppaan ja menoksi. Yhtä hienosti Tyyne edelleen antoi itseään kopeltaa. Mahassa ei tuntunut ummetusta ja sain ensimmäiset kurtut otsaani. Seuraavat ilmestyi kun kissa alkoi murista takapään luuston tunnustelusta. "Onko kissa voinut tippua jostain?" kysyi ELL. Ulkona kyllä, hallissa, mutta omassa päässä näkyi kauhukuva, johon liittyi Iippo ja hihkaisu: "IHHAHHAA! IHHAHHAA! Mä latsastin Tyynellä!"

Kissa rauhoitettiin. En tiennyt itkeä vai nauraa. Kissa näytti ihan kauhealle. Lasittunut katse ja vetkula ruumis. Yäks. Edelleenkään ei löytynyt merkkejä ummetuksesta eikä luuston vioista. Puristetusta pissinäytteestä se kuitenkin löytyi heti: virtsatulehdus. Olimme varmaan näkemisen arvoisia, minä ja mies. Ei nimittäin tullut pieneen mieleenkään. Naisten vaiva. Kylmettymisestä johtunut, voi neiti! Lisäksi ELL tyhjensi toisen anaalirauhasen koska minulla oli siihen omat epäilykseni, jotka osuivat oikeaan. Nesteytystä 2dl, kaksi antibioottipiikkiä, herätyspiikki ja lääkekuurit mukaan.

Kai sen voi kuvitella. Herättyään kissa oli niin vihainen. Ihan kuin olisi videolta nähnyt, mitä hänelle on annettu tehdä. Yöllä kissa olikin päättänyt sitten vähän pyyhkiä pyllyään talolla. Olipa mukava herätys eilen aamulla. Kun ilta sitten pestiin lattioita ja mattoja, kissan p**kan haju oli syöpynyt jonnekin hyvin syvälle omaan päähän. Minä annan aamuin illoin kaksi tablettia antibioottia kymmenen päivää. Viitenä päivänä tulehdus/kipulääke ja lisäksi maitohappobakteeria. Ruiskulla suuhun kaikki. En tiedä voitteko kuvitella? Ehkä vähän, jos kerron meidän siirtyneen matolääkkeessä niskaan laitettavaan ampulliin jo hyvä aika sitten.

Kissa on virkeämpi ja viihtyy taas seurassa. Edelleenkään ruoka ei maistu. Kuppeja kiertää häntä pystyssä uteliaana (idealla, mitähän sitten saan, jos tästäkin kieltäydyn?). Odottelemme.

Onhan tästä vaivaa, kyllä, kyllä. Kaikki, jotka eivät pidä kissoista lukevat tätä päätään puistellen. Me mietitimme ELL mennessä, paljonko on Tyynen elämän arvo. Mitä olemme valmiit maksamaan leikkauksesta. Emme osanneet päättää. 90 euroa käynnistä sunnuntaina ja tunnin hoidosta tuntui pienelle rahalle ja tämän verran työtä saa eläin vaatiakin.

Niin vähän se kissa on kuluja aiheuttanut. Niin paljon se kissa on iloa tuonut.

Pikaista paranemista odotellen...

...enkä jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta, sori.