aika kuukaudesta

Olen raskaana 38 viikkoa. Vauva saisi syntyä koska vain. Syntyisi pois. Tämä on niin tätä:

Klo

00.00: Käännän vaivalloisesti kylkeä sängyssä. Siis yritän jotenkin nytkäyttelemällä saada itseni hetkeksi myös oikealle kyljelle. Siirrän tyynyn mahan alle, toisen selän taakse.

00.30: Käännän vaivalloisesti kylkeä takaisin vasemmalle kyljelle, koska oikealle puolelle mahaani pesiytynyt vauva mukuttaa taukoamatta, että hänellä on ahdasta ja hän litistyy.

01.00: Yritän päästä istualleni. Yritän päästä seisaalleni. Haen hetken aikaa tukea lantiosta jaloille, joilla yritän vaappua vessaan. Palaan huokaisten makkariin ja suoriudun edellistä kohtaa mukaillen takaisin kyljelleni.

01.30: Pakko antaa periksi. Närästää niin paljon, etten pysty nukkumaan. Palan tunne kurkussa. Luovun selkätyynystä ja pistän sen korokkeeksi niskan alle, otan Rennien. Odottelen, että se vaikuttaa.

03.30: Yritän päästä istualleni. Seisaalleni. Vaappua vessaan. Palata sänkyyn. Löytää hyvän asennon. Pohdin, miten paljon miestä häiritsee minun pyöriminen ja tuskastunut huokailu. Asennon löytäminen hengästyttää. Jippii, voisitko lapsi laskeutua pois kylkiluideni alta??

04.00: Iippon makkarista kuuluu kahinaa. Kuuluu lisää. Huokaisen, koska tiedän, mitä sieltä seuraavaksi kuuluu. Taps, taps, taps, taps... Iippo kiipeää tyynyineen meidän väliin. Yrittää ängetä minun kanssa samalle tyynylle. Minä yritän tyrkätä kauemmas, koska on niin kuuma muutenkin.

04.44: Miehen herätyskello soi. Ei herää. Yritän potkaista häntä yli Iippon, herättämättä pikkumiestä.

04.45-05.30: Kuulostelen miehen kolautuksia, hampaiden pesua, kahvin keittoa... jännitän, herääkö Iippo. Vessattaa, mutta en uskalla lähteä vessaan ettei Iippo herää.

06.00: Iippo alkaa heräillä. Pyöriskelee, hipeltää kädellä minun naamaa. Sipittelee yksinään.

06.15: Sanon Iippolle kärsimättömänä, että voi mennä omaan sänkyynsä hipisemään ja potkimaan. Iippo lähtee - soittamaan pianoa ja laulamaan.

06.15-07.00: Pyörin sängyssä, en jaksaisi millään nousta. Iippo kulkee oman huoneensa ja makkarin väliä; lukee välillä jotain kirjaa, pomppii sängyssä, kiusaa kissaa. Annan periksi. Iippolle ja rakolle.

07.15: Kiitos Luojalle, Iippo pukee itse! Jos olen kankea jo muutenkin, olen aamuisin paitsi kankea, myös jumi ja kipeä. Omien sukkien jalkaan saaminen on semmoinen haaste, että olen yleensä paljain jaloin.

07.30: Avaan facebookin. Napsuttelen kaikki uudet ilmoitukset omiin välilehtiinsä.

08.00:Vuorossa on aamupalan laittoa. Yritystä saada kiinni päivästä.

09.30: Jos sää sallii, päätetään lähteä ulkoilemaan. Nostelen Iippon vaatteita eteisen lattialle, puettaviksi. Iippo juoksentelee pitkin taloa. En jaksa juosta perässä vaan houkuttelen. "Kuka pukee eka?" ja lemppari: "Kumpi käy eka pissillä?". Vaihtoehtoisesti pesen pyykkiä, silitän, tyhjennän astianpesukonetta, järjestelen.

11.00-12.00: Aika ottautua ruoan laittoon. Laitan Iippolle musiikkia. Iippo juoksee ympyrää tuvassa. Leikkii hetken omia leikkejään, tulee välillä sanomaan: "Äiti mä en oo koskaan ollut sun sylissä." tai "Äiti, mä oon nyt vauva, äääää!" tai "Äiti, mä haluan muovailla!" tai "Äiti, mä haluan maalata!" tai "Äiti, mä haluan askallella!" tai "Äiti, mä haluan toista musiikkia!" tai "Äiti, äiti, äiti, äiti..." ja "Äiiiitiiii, pyyyyhkimmääään!". Otan syliin, silitän, annan muovailuvahoja, piirustuspaperia, vesivärejä. Käyn nostamassa muovailuvahan lattialta, vaihdan veden vesiväreille, laitan toisen kappaleen soimaan. Vastaan sata kertaa "Mitä?". Ja teen sitä ruokaa. Pyyhin pyllyn. Vastaan, etten tiedä, tuleeko ukki tänään traktorilla käymään. Myönnän, että joskus mennään taas käymään ukilla ja mummolla. Kaikki liikkuminen kiristää mahaa. Mietin, että mitä ihmettä ne synnytyssupistukset on, en erota niitä edelleenkään.

12.00-12.30: Syödään. "Eihän talvii juua kaikkia maitoja?" Vastaan, että juoppa reippaasti niin tulee vahvat luut. Syöpä reippaasti niin ehditään lukea ennen päikkäreitä. Iippo varmistaa, että syökö isä aina kaikki. Ja juoko isä aina lasin tyhjäksi. Ja syökö ukki aina kaikki.

12.30-13.00: Pesut ja pusut. Kirja ja rukous. Iippo jää nukkumaan. Minä menen keittiöön. Mietin, mitä tekisin tämän vajaan pari tuntia. Siis sitten kun Iippo hiljenee. Sitä odotellessa käyn facebookissa.

13.20: Huikkaan Iippolle, ettei saa kuulua sipinää, vaan nyt on ruvettava nukkumaan että jaksaa. Iippo vastaa jotain tyyliin: "Minä vaan SEN takia sipisen kun minä aina aattelin että Tyyne saattaa tulla tuolta..."

13.30: Oikaisen sohvalle lukemaan. Nostan jalat ylös. Muistan, että pitikin käydä vessassa.

13.35: Palaan sohvalle. Nostan jalat ylös. Asettelen tyynyjä. Totean, etten ole oikein miettinyt, liikkuuko vauva. No, ei tarvitse enää miettiä - yksi hiljenee omaan huoneeseensa ja minulla on hetki aikaa. Toinen aloittaa mylläkän - sisälläni.

14.00: Katson kelloa, väsyttää. Kissa könyää mahan päälle. Tönäisen sen pois. Nukahdan.

14.05: Kissa hiipii takaisin mahan päälle.

14.15: Mies tulee töistä. Käyn hereillä. Tönäisen kissan pois. Jatkan koiran unta kelloa tarkkaillen.

14.20: Kissa hiipii mahan päälle.

15.00: Yritän päästä takaisin tähän maailmaan. Vessan kautta Iippoa herättämään. Kulkeminen on taas kuin vanhuksella. Kiristää mahaa. Pitikin tehdä ne lumityöt. Pitikin imuroida. Pitikin kantaa Iippoa.

15.30: Iippo syö välipalaa. Mietitään, mitäs sitten tehdään. Mies lähtee yläkertaa remppaamaan. Minä teen jotain kotihommia, Iippo leikkii. Tai käydään porukalla kaupalla. Kuitenkin kello 17 lähestyen on taas tehtävä ruokaa.

17.00: Iltaruoka. Syön ja mietin, että pitäisi muistaa googlettaa ne eniten närästävät ruoka-aineet.

17.25: PikkuKakkonen. Ruoan siivoamista. Epätoivoista yritystä venyttää jumivaa selkää.

18.00: Askarrellaan. Muovaillaan. Leikitään. Isi ja Iippo pelaavat sälypäntiä tai lakkolipeliä. Riippuen päivästä - saunotaan.

19.00: Kohta alkaa valmistautuminen iltapuurolle. Siivotaan Iippon huone. Mietitään, mitä tehdään huomenna. Kiristää ja jomottaa.

19.30: Iltapuuro. Isi syöttää. Minä tarkistan Iltalehden sivuilta uutiset. Istun siis lattialla vartin.

19.45: Epätoivoinen yritys päästä ylös lattialta siistimään keittiötä.

20.00: Iippo huoneesta kuuluu kikattelua kun lukevat isin kanssa kirjaa. Kohta kuuluu pikkuisen yliampuva iltarukous: "Levolla laske LuojaNI! Almias OLE suojaNI! Jos en tilaltain nousiSI!! TAIVAASEEN OTA LUOKSESI! AAAAAAMEEEEEEENNNNN!!!!!!"

20.30-22.00: Koomaa miehen kanssa. Ohi menneet sarjat netistä. Trivial pursuitia. Kuulumisten vaihtoa ilman keskeytystä. "Voisitko hieroa, pliis. Minä olen niiiin raskaana.".

22.15: Mies lähtee nukkumaan. Minä jään hetkeksi koneelle. Facebookiin pitämään edes jotain sosiaalista elämää yllä, päivittämään blogia, kirjoittamaan päiväkirjaa.

22.45: Iltapesuilla. Syvä huokaus, päivä ohitse.

23.00: Mietin, miten päin alkaisin nukkua. Ähisen puolelleni vasemmalle kyljelle. Suljen silmät. Rukoilen hiljaa mielessäni. Kiitän päivästä, kiitän Iipposta. Miehestä. Terveydestä. Kodista. Lähisukulaisista. Pyydän voimia jaksaa, itselleni ja muille. Pyydän varjelusta vauvalle. Rukoilen hyvää kätilöä. Heh. Kissa pomppaa sänkyyn ja astelee itsevarmasti (tekniikka on vaihtunut) nukkumaan aivan pään viereen, vieden tyynystäni puolet. Tönäisen sen edemmäs.

23.15: Muistan, etten muistanut googlettaa niitä ruoka-aineita, jotka närästää. Otan Rennien.

23.25: Kissa on taas pään päällä. Tönäisen sen kiukkuisesti kauemmas. Se siirtyy jalkojen päälle. Mietin, miten tämäkin järjestely taas toimii kun vauva tulee. Kissa pitäisi saada muualle makkarista. Mietin kaikkea muutakin. Nukahdan jonkun mietteen välissä.


Niin että vauva. Nyt on 38 raskausviikkoa täynnä, olisit ihan tervetullut jo pois mahasta. Nukkuisin välillä ihan mielelläni yhdellä tyynyllä (joka sekin pään alla) niin kuin tavallisesti. Valvoisin ihan mielelläni sinua syöttäen, en könkäten vessaan joka välissä. Söisin ilman närästystä. Hengittäisin vapaasti. Elelisin sinua katsellen, en arvaillen, onko mahassa kaikki kunnossa.

Enkä edes halua muistaa, että valvon kuitenkin ensimmäiset yöt synnytyksen jälkeen kokonaan. En pystyisi liikkumaan sen kummemmin tikeistä ym. johtuen. Minua ei ehkä närästäisi, mutta vauva itkisi kaikki ruokavalioerheet. Hipoisin taas vauvan poskia ja otsaa peläten kuumetta ja todennäköisimmin aivokalvontulehdusta.

Silti.

Hengittäisin edes vapaammin ;-)