tiistai 30. elokuuta 2011

Hajanaisia ajatuksia satunnaisessa järjestyksessä


1. Aloitin opinnot avoimessa. On ollut hämmentävää palata samaan vanhaan opintorekisteriin. Ilmoittautua samalla tavalla kursseille. Todeta jonottavansa pian kirjatenttiin. Mieleen on tullut niin tosi elävästi opiskeluajat! Kirpeät syksy säät ja polkupyöräily Suvantosiltaa Hukanhaudalle...

2. Karmea makean himo. Siis k a r m e a. Elimistö taitaa paikata muutaman viikon aikana ohi menneitä hiilareita...

3. Synnäriystäväni kävi ja se oli mukavaa <3

4. Sen pienen pojan äiti kuoli. Paitsi, että koko sairausajan pysähtelin huomaamaan onneni, tunnen sen nyt entistä elävämmin. Toisaalta tietää nyt entistä todellisemmin sen, kuinka kaikki on vain lainaa. Minunkin rakkaat. Pelle-poika ja Kerttunen.

5. Meidän sänky on tosi huono. Siinä on nukutuissa paikoissa kuopat, omallakin puolella raskaana olleen naisen kaivama syvänne. Nukkuminen aiheuttaa jumeja. Olen nyt nukkunut muutaman yön jalkopäässä ja se on ollut äärimmäisen rentouttavaa. Taidan muuttaa lattialle.

6. Olen seurannut tosi paljon kadonneen Karoliinan tapausta. Puistattavaa. Voiko olla kamalampaa tilannetta vanhemmille?

7. Nyt on jotenkin koko ajan niin kiire, asiasta toiseen. Tuntuu, ettei ehdi ELÄÄ, vaan päivät menee tähän johonkin ihme pyöritykseen. Ehkä muut vähintään kahden lapsen vanhemmat tietävät tunteen. Asioita, mitä pitäisi muistaa tehdä - ihan tätä kodin pyörittämistä. Tunne siitä, ettei ole vieläkään ihan oppinut tätä kahden lapsen kotiäitiyttä ja miehen töissä oloa. Merkillistä. Ja sitten kuitenkin on onnellisimmillaan kun työntää tuolla kauniissa loppukesän illassa toisella kädellä vaunuja ja toisella poikaa polkupyörän selässä.

8. Odotan, että Greyn anatomia taas alkaa... ja Suomen huippumalli haussa ;-)

9. Iippo on ihana ja rakas kaiken uhmansa keskelläkin. Maailman paras pelle. Ja Kerttuli. Kerttuli on maailman ihanin pieni öttimönkeröinen <3 Kaiken valvomisenkin uhalla.

10. Haaveilen kunnon kirppari maratoonista ylhäisessä yksinäisyydessäni.

11. Nautin siitä ajatuksesta, että ystävän kanssa on tarkoitus nähdä pian kahden kesken.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Vaikkei olekaan kahta lasta, niin pari viime viikkoa on menty sellaista haipakkaa, että täälläkin on tunne, ettei ehdi elää. Tänään jynssäsin tiskipöydän, ei tietoa milloin sen on viimeksi tehnyt. Hain tänään kahden päivän postit, kun ei ole muistanut aiemmin. Ja silti, töissä on kivaa. En olisi uskonut.