Voisin purskauttaa uudelleen, koska aiemmasta kirjoituksesta on mennyt 20 päivää ja meillä sairastetaan edelleen. Iippo selvisi kolmannen uusimisen jälkeen, Kerttulilla on nyt menossa se kolmas ja minulla toinen. Jossain välissä sanoin miehelle, että jotenkin tähänkin vaan alkaa tottua, että yöllä herää, nousee ylös ja hyssyttää. Tunnin vaikka. Ettei se ota niin paljon pannuun. Nooo... influenssakautta odotellessa.
Kerttuli on myös keksinyt nyt uuden jutun. Se kuuluu niin, että "Äiti on armain päällä maan. Äiti ei voi olla eri huoneessa. Myöskään, kun olen nukahtanut.". Kun tämä alkoi, muistin saman jutun Iippolta.
On oikeastaan melkein huvittavaa, että näitä jo unohdettuja asioita tulee aina sitä mukaa mieleen. Ne oli nimittäin niitä kausia, kun ajatteli, että jääköhän tämä lapsi ainoaksi :-D
2 kommenttia:
En pitkään aikaan ole muistanut käydä blogiasi lukemassa ja nyt luinkin monta kirjoitusta putkeen.
Kiitos ihanista kirjoituksista jälleen. Aiheet tai tunnot kirjoitusten taustalla ei varmasti ole olleet aina yhtä ihania, mutta sepä siinä, osaat niin elämäntuntuisesti kirjoittaa! (Liekö tuo elämäntuntuinen edes sanakaan, mutta käytänpä silti :D )
Niin se on, elämää tämä kaikki. Ja jokaisella niin ainutlaatuinen oma elämänsä. Vain taivaan Isä yksin tietää seuraavan hetken, ja on senkin suunnitellut. Tietää voimamme, joka hetkeen. Välillä itse miettii, että voiko pitää paikkaansa, mutta pakko se on uskoa, vaikka ei siltä aina tunnu.
Toivon ja rukoilen, että tämä teidän sairasteluputki jäisi massiivisuudessaan viimeiseksi. Oman lapsen sairastelu on äidille yksi rankimmista asioista, usealtakin eri kantilta ajateltuna. Voimia erityisesti niihin hetkiin, kun tuntuu että nyt ei enää jaksa yhtään <3
Kiitos <3 Tuoreimmassa päivityksessä uusimmat kuviot :-D
Lähetä kommentti