Kirjoitin pitkän pätkän miesten osasta kotitalouden pyörittämisessä. Siitä, miten meillä mies osallistuu, koska muita vaihtoehtoja ei ole. En anna olla. Siitä, että jotkut isät eivät tee niin paljon, kuin vaimot toivoisivat ja selkeästi minun mielestä sietäisivätkin tehdä. Pohdin sitä, että olenko minä pirttihirmu vai muut miehet kovapäisempiä kuin omani. Sitäkin, että alistuuko naiset liian helposti. Kerroin, että olen muutaman kerran päästänyt sammakot loikkimaan hiljaiseen keittiöön kyläpaikassa, jossa äiti herää aina aamuisin lasten kanssa, koska isä valvoo huvikseen myöhään. Lopuksi painoin minuutin verran deleteä, koska totesin, että kukin taaplaa tyylillään. Mikäs minä olen kenenkään elämiä sotkemaan tai vielä vähemmän arvostelemaan. Siinähän ovat. Sen vaan sanon, että mikään pakkohan semmoiseen ei ole suostua.
2 kommenttia:
aamen tälle postaukselle. :)
harva asia on mustavalkoinen...täällä kun katselee elämää ja perheitä, tulee montakin ajatusta mieleen :)
tsemppiä sinne tassutteluun!
Lähetä kommentti