Sanoja sanoja sanoja

- Puu kasvaa.
- Ukin luokse hoitoon. Iippo. Mennee.
- Sylliin Iippo pääsee.
- Eno kävi. Puna autolla.
- Äiti syö. Äiti syö piirakkaa.
- Äsäs. Äsäs. Ukkii sannoo. Äsäs.
- Mummo tekkee ruokaa.
- Auto lähtee käyntiin.
- Isi nostaa Iippon sylliin.
- Kakka tulloo. Mennään vessaan. Äkkiä äkkiä äkkiä!

Sanoo Iippo 1 vuotta ja 7 kk saaden äidin ja iskän ihailemaan, hymyilemään, taputtamaan ja nauramaan monta kertaa päivässä. Puheen kehittymisen seuraaminen on ollut minun mielestä kaikista jännintä. Varmaan siksi, että tykkään itse kielestä ja olen verbaalinen. Iippo sanoi ensimmäisen sanan (äiti) 8 kk ikäisenä ja siitä sanavarasto alkoi kehittyä kovaa vauhtia. Yhtäkkiä niistä sanoista alkoikin sitten tulla lauseita. Pieniä ja isompia ajatuksia. Silmät suurina selostusta traktorin kauhasta ja puimurista. Silmät änkäämällä ängätyistä kyyneleistä kosteina ja suu vakavana: - Äikähin. (Säikähdin.) Silmät valmiiksi nauraen vastaus kysymykseen, mitä syöt aamupalaksi:
- Vaippaa. Sitten lisäys: - Höpöhöpö!

Sanoilla leikkimistä, niiden vääntelyä ja sille nauramista. Äiti voi olla myös Äini. Tai Äipi. Äipi oli paljon hauskempi vielä kuin Äini. Päivöö! aiheuttaa ainakin hänessä itsessään hulvatonta huvitusta verrattuna tavanomaiseen Päivää! -tervehdykseen. Harmi, kun kaikki kanssaeläjät kaupoissa ja virastoissa eivät ymmärrä tätä Iippon kärreistä heittämää vitsiä. Änky (Sänky) on melkein sama kuin änkää, joten kun äiti sanoo, että mennään sänkyyn, Iippo sanoo:
- Änky. Änky, änkää. ÄNKÄÄ! ja kikattaa.
Mahdottomasti.

Jotkut äänteet on vaikeampia. Iippolta jää vielä monesti ensimmäinen kirjain kokonaan pois, jos se on kenkku konsonantti, vaikkapa se S. Tai R. Hankala yhdistelmä on -SK-, jos pitäisi sanoa esimerkiksi Kiskoa. Mutta odotahan vain, jos äipältä lipsahtaa joku tuttu ruma sana, jossa tuo yhdistelmä on, niin jopa onnistuu..
Ja kyllä pysyy mielessä.

(Peese ainakin. Ja Venä. Kai se on kiinni tunteesta. Jos yleensäkin osaisi lausua kaikki sanat yhtä tunteella kuin nuo ei-niin-välttämättömät sanat ja sanonnat, niin ne kuulostaisivat paljon mukavemmille ja lapset oppisivat paljon nopeammin puhumaan...)

Leikkipuistossa Iippo kiikkui ja halusi ruveta samalla loruilemaan, mutta mitä ilmeisemmin ei mitään perustuttua Kiikkuu, kiikkuu/kissan häntä liikkuu -lorua. Heti siinä Kiikkuu, kiikkuu kohdan jälkeen nimittäin tapahtui jotain ja runo jatkuikin "Kiikkuu, kiikkuu... ...kissalle kaloja, kissalle kaloja.".

Loppu kuulosti tutulle kuin euroviisu ja Iippo jäikin kiinni. Loppu oli tietenkin Iippon muunnos Veetään nuottoo/saahaan kaloja/kissalle kiisket/koiralle kuoret/ite syyään pienet kalat/ite syyään pienet kalat -lorusta.

Eilen illalla äiti lauloi sängyn laidalla Herra kädelläsi. Mahdollisemman unettavasti. Ollen jo siellä viimeisessä säkeistössä. Saatuaan ipanan jo hiljenemään. Niin sanoja sanoja sanoja... Sanoja väärinpäin latasin yllättäin:
- Käsi minut kantaa uuteen huomiseen...
ja sängystä kuului topakasti, terävästi ja ennen kaikkea virkeästi:
- ELÄMÄÄN !

Tänään kävimme Ärrällä. Turvaistuimesta päästyään Iippo huusi innoissaan:
-ÄLLÄN! OLLEN! (Ärrän kierrän orren ympäri...)

Kun sanojen merkitykset eivät aina ole ihan hallussa, eikä välttämättä niiden sanominenkaan ja kun vielä ajatuksenjuoksukin on niin omalaatuista, muisti liian hyvä ja silmät sekä korvat joka paikassa, niin mielenkiinnolla jäämme odottamaan tulevaa kesää ja viimeisten tulppien irtoamista puheen tieltä.

Muistakaa sitten, että ei sieltä lasten suusta aina kuule totuutta...