Huomenna on kovasti odotettu päivä. Iippo ainakin on odottanut sitä yhtä kovasti kuin äiti kesälomaa. Kuin Tyyne ruokaa. Kuin isä töihinpääsyä. Kuin...
Iippon ukilla ja mummolla on asuntoauto. Hymeli. Hymeli on VALKOINEN ja siinä on vaihteet ja ratti. Hätävilkkukin löytyy. Vessa, jossa ukki saattaa vaikka yskiä. Ukin on pitänyt antaa Hymelin välillä nukkua, jotta se saa olla vähän rauhassa innokkaalta tutkimusmatkaajalta.
Melkein kuukausi sitten aloimme jutella Iippolle kesälomasuunnitelmasta. Jos ajeltaisikin Hymelillä Luukas-serkun luokse. Sitä on sitten pohdittu ja suunniteltu siitä lähtien. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ajattelee ainakin Iippo. Iippo suunnitteleekin perusteellisesti. Iltapuuron lomassa tehdyt retkisuunnitelmat ovat menneet jotakuinkin näin:
"Hymeliin mennään. Ovi kiinni pannaan. Käyntiin laitetaan! Luukaksen luo mennään. Sisko-mummin. Keijon luokse. Ähtäliin! Eläimiä siellä. Lehmiä!"
Tällä viikolla retkestä on puhuttu kiihtyvään tahtiin. Tänään oli se suuri päivä, kun Hymeli haettiin ukilta ja mummolta meille. Kaupassa uutinen pursusi jo väkisin ulos, sitä suu puhuu mitä sydän on tulvillaan!
"Kuuletko setä! Hymeli haetaan ukilta, mummolta!" raikui kaupassa.
Illan mittaan pieni poika kipaisi kerran jos toisen ulko-ovelle kurkkaamaan ikkunasta sitä ihmettä, että Hymeli todellakin seisoo meidän pihassa! Voi sitä odotuksen kutinaa, väkisin se tarttuu meihin muihinkin matkalaisiin. Epäilen, ettei Ähtäli tarjoa meille lehmiä, mutta jospa edes niitä ISOJA kissoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti