Eräänä päivänä rouva sivistystoimenjohtaja soitti ja kysyi, haluaisinko sen työn, josta kiinnostuin syksyllä kun kuulin ystäväni tekevän moista hommaa toisella paikkakunnalla. Työn, josta haaveilin keväälläkin, vaikkei resurssihommista ollut täällä päin puhettakaan. Työn, joka pyöri siltikin mielessä, kun virkoja aukeni ja meni muille - minun vaan kirjoitellessa ensi lukuvuoden kyselyyn kieli poskella että alle 20h viikossa kiinnostaisi...
Menen syksyllä töihin resurssiopettajaksi. Semmoinen paikka sitten vain tuli. Taivaasta kai se tipahti. Käyn kahdella koululla. Tuntimääräksi valitsin kuitenkin 24, koska se yritetään järjestää niin, että teen töitä 4 päivää viikossa! Kuulostaa ihan juuri niin uskomattomalle minustakin! Iippo saisi silloin olla hoidossa vähän lyhempää viikkoa ja yhdessä voisimme nauttia pitkästä viikonlopusta!
Mitä Iippon hoitoon tulee niin sekin järjestyi sillä melkein ainoalla mahdollisella tavalla, että saatoin edes harkita töihin lähtöä. Tuttu täti lupasi ehkä 5 minuutin harkinta-ajan jälkeen ottaa Iippon puoleksi vuodeksi, vaikka luulen, että hänelle vuoden ajan hoidossa oleva lapsi olisi ollut taatusti "järkevämpi" vaihtoehto.
Enhän minä oikeasti tiedä, mitä työ käytännössä on. Järjestyykö se neljälle päivälle, miten rankkaa on aloittaa hoito-työ-ruletti, miten rasittavaa ajella kahdella koululla. Ehdin myös tässä kesän mittaan ahdistua monen monta kertaa olenhuonoäitikunvienlapsenihoitoon-syndroomasta, mutta Uskon, että tämä on juuri paras vaihtoehto meille. Tätä piti odottaa. Eihän tämänkään olisi tarvinnut järjestyä.
Loks. Loks. Hmmm... Loks. Naps. Loks.
Palat pyörii ja loksahtelee paikoilleen minun katsellessa vierestä. Sitä kai se on se johdatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti