Onni on pienissä asioissa, ihan varmasti on. Tämä kesäloma on tuntunut pidemmältä ja rentouttavammalta kuin mikään loma ikinä. Iippoa odottaessani kuvittelin, että edessä on elämäni kesä - saan vaan makoilla, makoilla ja makoilla. No, oli sekin ihan kiva kesä, mutta mitä siitä jäi käteen? Iippo :-D
Tänäkin kesänä olen toki makoillut, vähän. Kun Iippo on ollut nukkumassa olen ottanut kirjan, peiton ja makoillut auringossa. Mutta muuten on kaikkea muuta kuin makoiltu. Pieniä asioita; liikennepuistoa, kirjastoa, tallustelua torilla (pehmiksen kanssa, tietenkin!), ammeessa polskimista, kissan hoitamista, kirjojen lukemista, ukin ja mummon luona käymistä, vähän mökkeilyä, kauppojen ihmettelyä pienen ihmisen näkökulmasta, hoploppia, aamukävelyt naapurin heppoja katsomaan, leikkipuistoa, Luovaa Puuta...
Parhaita ovat kuitenkin varmasti niin Iippon kuin minunkin mielestä olleet retket uimarannalle! Aamulla auto käyntiin ja heti 9 hiekkarannalle. Mukana sankot, lapiot ja tietysti eväät. Dominokeksit tai muroja tai leipää. Mehua. Uikkarit, pyyhkeet, puhtaat vaatteet ja aurinkolasit. Kivien heittelyn, hiekassa möyrimisen ja uimisen jälkeen sylikkäin kuivattelua ja rekkojen bongaamista viitostieltä eväitä syöden.
Kaikella tällä pienellä touhulla on ollut jotenkin huippuvoimaannuttava vaikutus minuun. Tekemisen laadulla tuskin on ollut merkitys, merkitys on ollut sillä isolla rakkaudella, mitä olen kokenut pientä poikaa kohtaan hänen kanssaan kiireettä touhutessani.
Kun toinen toteaa harmissaan että "Mehusta loppu pattelit!" niin voiko sitä muuta tuntea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti