Keskikesän juhla lähestyy. Kuinkahan monta vuotta olen tämän "juhannuksen alus keskiviikon" mennyt kauheassa täpinässä, malttamattomana odotellut torstaita, jolloin auto täyteen pakattuna on suunnattu kohti Keuruun Isoa Kirjaa? Monta. Pakko muistella, kuten oli serkkukin blogissaan tehnyt, mutta eri muistoja. Nimittäin sitä pientä valkoista pösöä, jota isoveli ajoi. Minä olin pelkääjän paikalla ja serkku-tyttö takapenkillä retropatjojen kanssa. Voi sitä riemua!
Konffassa on oltu siis erilaisilla tyttökokoonpanoilla poikia tiirailemassa, mutta myös ensimmäisen poikakaverin kanssa. Siellä olen tavannut ensimmäisen, toisen ja kohtalokkaan kolmannenkin kerran nykyisen mieheni ja muutama konferenssi käytiin myös hänen kanssa tallukoimassa. Teltassa on paleltu. Naama on kylmetetty hyisessä suihkussa. Teetä on juotu. Pizzaa jonotettu kaksi tuntia. Iltakokouksissa painauduttu tiukasti vierustoveria vasten. Hikisissä jättiteltoissa survouduttu toisten perässä. Riidelty ja sovittu. Kerran suutuspäissämme suljettu kolmas teltan asukas ulkopuolelle päiväkirjan lukolla. Yöksi.
Viime kesänä lähdimme vielä urheasti päiväreissulle Iippon kanssa, mutta tänä vuonna päätimme jäädä nauttimaan hyttysistä lasten kanssa kotiin. Mikäs siinä, vieläpä mukavia juhannusvieraita odotellessa. Siellä se silti häämöttää muistoissa, konffa. Ja varmaa on, että kunhan lapset vähän kasvavat, eikä ilta pääty heti seitsemältä, pakataan auto taas joku keskiviikko tupaten täyteen... :-)
Konffassa on oltu siis erilaisilla tyttökokoonpanoilla poikia tiirailemassa, mutta myös ensimmäisen poikakaverin kanssa. Siellä olen tavannut ensimmäisen, toisen ja kohtalokkaan kolmannenkin kerran nykyisen mieheni ja muutama konferenssi käytiin myös hänen kanssa tallukoimassa. Teltassa on paleltu. Naama on kylmetetty hyisessä suihkussa. Teetä on juotu. Pizzaa jonotettu kaksi tuntia. Iltakokouksissa painauduttu tiukasti vierustoveria vasten. Hikisissä jättiteltoissa survouduttu toisten perässä. Riidelty ja sovittu. Kerran suutuspäissämme suljettu kolmas teltan asukas ulkopuolelle päiväkirjan lukolla. Yöksi.
Viime kesänä lähdimme vielä urheasti päiväreissulle Iippon kanssa, mutta tänä vuonna päätimme jäädä nauttimaan hyttysistä lasten kanssa kotiin. Mikäs siinä, vieläpä mukavia juhannusvieraita odotellessa. Siellä se silti häämöttää muistoissa, konffa. Ja varmaa on, että kunhan lapset vähän kasvavat, eikä ilta pääty heti seitsemältä, pakataan auto taas joku keskiviikko tupaten täyteen... :-)
3 kommenttia:
Vaikken ole ikinä tuolla ollutkaan, voin hyvin kuvitella sen tunteen, joka sinulle tuli niitä mietiskellessä. Sen nuoruuden tietynlaisen päättömyyden ja siitä seuraavan kikatuksen yms. Itselle tuli mieleen ne kaikki riparit, joille olen saanut osallistua. Yhä edelleen joka kesä tulee mieleen, että jospa saisi olla vielä muukaanaa...
Aika hassua, me tehtiin tänä vuonna sama päätös: jäätiin ekaa kertaa moneen vuoteen viettään juhannusta mökille. Tuntui hyvältä nukkua lämpimässä (!) ja pehmeässä vuoteessa, käydä saunassa (jonottamatta!) ja uimassa kaikessa rauhassa, nauttia luonnon äänistä ja hyvästä ruoasta. Sekä sukulaisten seurasta. Jossakin vaiheessa tuli mieleen noita samoja muistoja, ja todennäköisesti palaamme konffaan taas tulevina kesinä. Mutta kivalta tuntui tämä vaihtelukin!
Hanna :)
me ajeltiin konffaan, ja kyllä, menomatkalla joka kerta tulee muisteltua niitä pösö-matkoja :) oli siinä vaan sitä tunnelmaa!
Lähetä kommentti