Joku kysyi minulta, että olenko ehtinyt harrastaa.
Hehehehehehheheheheheheheheheheheheheheheheheheh!
Hehhehheheheeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeh!
Hehehheheheheheheheheheheheheeeeeeeheh!
Hehehehehhhehhhheheheeheheh!
Hehehehehheheheeheeeeehhhhhhehehehehehehehehehe!
En.
Meillä elämä pyörii miehen työn, yläkerran rempan, kaupassa käyntien sekä lasten ja kodin hoitamisen ympärillä niin tiukasti, että minä sentään olen käynyt välillä lenkillä päästäkseni joskus yksin pois kotoa. Mies ei sitäkään.
Kun minulla on hetki vapaata, eli lapset nukkuu tai toinen on hoidossa, yritän pikaisesti saada tehtyä ne hommat, jotka on vaikea tehdä lasten kanssa. Siivota. Silittää.
"Miksi et maalaa kun lapset nukkuu?"
Koska se on sama, kuin yrittäisi harrastaa runoutta veitsi kurkulla. Koko ajan odotat, koska jompi tai kumpi inahtaa. Niinpä sen ajan tekee jotain semmoista, missä saa vähän aivoja narikkaan, mutta mitä ei keskeytykset haittaa. Lukemista. Tietokoneella olemista.
Tällä viikolla on otettu lisätunteja pihanlaittoon ja yläkertaan illasta, kun Iippo jo nukkuu. Siitä ajasta, mitä yleensä ollaan istahdettu hetkeksi kahdestaan. Tulos on se, että hommia on saatu tehtyä, mutta on ikävä sitä hetkeä kahdestaan. On siis parempi lähteä nukkumaan, saa olla edes lähellä.
"Miksi siivoat ja silität?"
Koska näennäinen järjestys huushollissa on jossain yhteydessä järjestykseen pään sisällä. Jos on sekasotku ja roikkuvia hommia pitkin taloa, en pysty keskittymään mihinkään muuhun sitä vertaa.
Se on tätä nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti