sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Elämä on nyt.


Ulkona tippuu isoja lumihiutaleita, ikkunalaudalla loistaa kynttelikkö.
Talossa hiljaista, vain kello naksuttaa. 
Mies jäi tammikuun loppuun saakka kestävälle lomalle. 
Jouluun on viikko!
Viimeinen koulutehtävä tältä syksyltä tehty tänään. 
Iippo nukkuu kolmatta yötä uudessa kerrossängyssä.
Kerttuli on syönyt 5 päivää kuuria, eikä ole saanut siitä sen kummempia oireita. 
Näyttäisi olevan tervehtymään päin. 
Olen leiponut kahtena aamuna oman äitini kanssa karjalanpiirakoita jouluksi. 
Minulla ja miehellä on kahden keskinen, aivan tollo huumori. 
Sovimme myös viettävämme joululomalla enemmän aikaa lähekkäin.
Ihana, ihana hiljaisuus ja rauha.
Haaveilen ajasta lukea jotain hyvää kirjaa!
Huomenna on seurakunnan joulujuhla. 
Olen onnekas saadessani mennä sinne kahden ihanan, rakkaan, suloisen ja terveen lapsen kanssa. Huomenna illalla minulla on aikaa maalata akvarellityötä, viimein. 
Ensi viikolta odotan paljon mukavaa touhotusta joulua varten. 
Elämä on tässä hetkessä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja niin kaikki kääntyi parempaanpäin. Ehkä oli parempi sairastaa syksy ja saatte nauttia terveemmästä joulun ajasta ja lomasta. Silloin sinullekin jäänee niitä oman ajan hetkiä helpommin. Nautinnollista joulun aikaa!

tiina kirjoitti...

niin se on. ja on se vaan ihana se esikoisesi siellä eturivissä laulamassa <3