VAROITUS.
Teksi sisältää paljon tissiä,
joten jos se sinua ahdistaa,
voit skipata tämän päivityksen.
joten jos se sinua ahdistaa,
voit skipata tämän päivityksen.
(En koe luontevaksi sanaa rintaruokinta.)
Heti synnyttyään Kerttuli oli minun paidan sisällä neljä tuntia, yllään vain vaippa. Silloin neljän tunnin jälkeen luovutin viimein vastahakoisesti pienen, lämmöstä punaisen tytön hoitajalle tutkittavaksi ja puettavaksi. Kun hoitaja palautti vauvan, otin sen takaisin kainaloon. Siinäpä se Kerttuli nukkui koko sairaala-ajan. Minun kainalossa. Ihmettelin sitä rauhaa, mikä itsellä oli. En jännittänyt vauvan hoitoa, niin kuin esikoisen kohdalla. Tuntui niin paljon luontevammalle, että nautin vauvasta koko ajan. Pitäen häntä siis kainalossa lähes tauotta.
Kotiin tultuamme Kerttuli nukkui kyllä myös omassa sängyssä, mutta aika
pian iski laiskuus imettää kerrasta toiseen istualleen nousten,
hankalassa asennossa kenkottaen ja nukahtamispisteessä huojahdellen.
Kerttuli muutti takaisin kainaloon, maitobaariin. Pikkuinen myös
tietenkin nukkui paljon levollisemmin minun läheisyydessä ja melko pian
ei enää muualla suostunutkaan nukkumaan. Vielä elokuussa yöt oli ihan
kohtuullisia, vauva heräsi syömään 3 kertaa yössä. Sitten kaiken tämän
sairaan syksyn repaleisten öiden myötä kävi niin, ettei tissillä vain
käyty vaan siinä ollaan. Yhä edelleen viime yönä, koko ajan. Jos yritin
välillä siirtää pois ja saada itselle nukkumatilaa, alkoi välitön
kätinä. Tyttö on lisäksi semmoinen Tintta-Iita, että jos tissi
pimeämässä ei heti osu suuhun, suuttuu hän niin täpäkästi, että sitten
ei enää tissiä tarvitse yrittäkään. Sitten kannetaan ja pyydetään
anteeksi epäonnistumista ja luvataan parempaa keskittymistä seuraavalla
kerralla.
Jo esikoisen aikaan luin paljon varoitteluja siitä, ettei vauvaa pitäisi nukuttaa tissille. Että vauvat haluavat herätä samasta tilanteesta, johon ovat nukahtaneet. Jos tilanne on sama kuin nukahtaessa, vauva oppii myös nukahtamaan itse. Jo esikoisen aikaan laimin löin tätä ohjeistusta. Minusta tuntui älyttömälle herättää jo nukahtanut vauva, jotta hän huomaisi siirtyvänsä omaan sänkyyn. Käytimmekin nukuttamisesta termiä tissi-tainnutus. Kyllä, tästä seurasi se, ettei Iippo 2-vuotiaanakaan vielä osannut nukahtaa itse, vaan hänet nukuttamalla nukutettiin. Saimme kuulla tästä huomautteluja, mutta itse koimme, että meillä on sen verran tässä elämässä aikaa, että ehdimme nukuttaa lapsen. Pian 2-vuotissynttäreiden jälkeen Iippo muutti omaan sänkyyn ja oppi nukahtamaan itse. Kerttulia yritettiin heti alkuun opettaa nukahtamaan itse. En tiedä. Ehkä lapsissa on eroja? Kerttuli on nukahtanut 9 kuukauden aikana yhdesti itse sänkyyn. Muut kerrat itku on ollut melkoista. Kyllä, joskus olen melkein kateellinen, kun toiset vanhemmat vain jättävät vauvan sänkyyn ja sinne ne nukahtaa - nimittäin Kerttulihan meni sitten ääripäähän tässäkin asiassa, verraten Iippoon.
Puhun siis kahdesta eri asiasta. Nukahtamisesta ja nukkumisesta. Molemmissa mättää. Tai oikeastaan se on vain tuo nukahtaminen. Olen kasvattanut lapsestani tissi-toukan. Hänen nukahtamis-tilanteensa on "tissi suussani koen oloni turvalliseksi". Kun hän herää tuolla sängyssä yksin, eikä tissi olekaan suussa, tulee paniikki. Tämän vuoksi juoksemme pahimpina iltoina 6-7 kertaa makkarissa nukuttamassa lasta uudelleen. Siis välillä 21-00. Ja tämän vuoksi me itse valvomme tosi myöhään. Saadaksemme olla edes hetken ihan rauhassa.
Ja tämän vuoksi alkaa viikon päästä unikoulu. Minä muutan yläkertaan nukkumaan Iippon kanssa ja isi todennäköisesti tassuttaa. Odotan tätä valtavan innolla. Toiveikkaana. Ehkä helmikuussa meillä nukutaan illalla ja yöllä paremmin. Sinnehän on enää kuukausi :-)
3 kommenttia:
mielenkiinnolla odotan kokemuksia tassuttelusta :) täälläkin suunnitteilla jonkin sortin unikoulu.. kunhan tervehdytään..
Jokainen lapsi todella on erilainen. Tässä mun/meidän kokemuksia vertaistueksi :)
Meidän neiti oli todella tissi-intoilija. Lopetin tytön imetyksen pari viikkoa päälle vuosikkaana. Nautin imetyksestä ja kun se onnistui alusta alkaen hyvin niin mikäpä sen mukavampaa kuin ruokkia lasta tissimaidolla (mulla sama, en osaa käyttää sanaa rintaruokinta :D )
Tyttö heräsi tissille about kolme kertaa yössä, joskus vain kahdesti, joskus neljästi. Jossain 8kk maissa oli itkuisempi, eli siis heräili yöllä useammin (laitoin eroahdistuksen piikkiin) ja tissi oli ainut ja helpoin lohtu. Aina on neiti nukkunut yöt hyvin eikä tissittely ollut ongelma, vaikka totta kai joskus olisi ollut ihana nukkua ehjiä öitä.
Noin 11,5kk yöt meni mahdottomaksi ralliksi. Piti tulla tissille varmaan 6-7 kertaa yössä, ja todellakaan muu ei kelvannut kuin tissi, muitakin keinoja kokeiltiin kuten mm. kantelu, rauhoittelu jne. Ja sitten tissi piti pysyä suussa, mutta sekään ei ollut aina hyvä. Että jos ei tissi tyynnytä niin mikä sitten, ajattelin. Meille sattui muutto juuri neidin 1vee synttärien ajalle ja en halunnut ihan samalle aikaa montaa muutosta, eli myös imetyksen lopettamista. Kitkuttelin että oltiin asuttu uudessa kodissa melkein 2vkoa. Ja sitten: lopetin kertarysäyksellä! Yhtenä kauniina perjantaina tuli tilanne kun päiväunille ei nukahtanut millään, ei tissillä eikä ilman, joten sanoin että nyt loppui. Ja niin loppui.
Ja meni oikeasti tosi helposti!! En olis ikinä uskonut. Ekana iltana itki puoli tuntia ja nukahti. Ekana yönä valvoi välillä itkeskellen 1h 45 min ja sitä seuraavana puoli tuntia. Ja siitä pian että saattoi inahtaa yöllä kerran tai kaksi, ja pieni silitys selkään riitti. Ja TASSUTTELU on toiminut meillä! Jo pitkän aikaa (neiti nyt pian 1v 3kk) on niin että päikyille sylissä rauhoitan hetken ja sitten sänkyyn nukkumaan, sama illalla. Nykyään saattaa herätä kerran, usein ei ollenkaan ja jos herää niin tutti suuhun ja uni jatkuu. Aina ei edes tarvi käydä vaan jatkaa unia pienen inahduksen jälkeen itse.
Eli meidänkin tissitakiaisesta tuli näin helppo, niin uskon että teidänkin tulee, ajan kanssa <3 Niin ja sulla ilmeisesti ei ajatuksissa vielä kokonaan imetyksen lopettaminen, mutta tässä nyt kuitenkin meidän kokemuksia :)
Kiitos, Outi, kokemuksesta! Olipa se rohkaiseva :-) Kyllä, ihan kokonaan en vielä lopeta imetystä, koska laiskuuttani en kehtaa aloittaa korvikkeita tässä reilun kuukauden takia... Meillä unikoulu nyt sitten siirtyi, kun Kerttulin korvatulehdus ei ollutkaan parantunut, vaan se on yhä päällä. Sairasta lasta ei kehtaa eikä varmaan saisikaan unikouluttaa. Ja kun nyt ei enää edes tiedä, onko tuo yölevottomuus minkä verran tulehduksesta johtuvaa!
Lähetä kommentti