Ettei nyt vaan tulisi jotain poikkeusta kaavaan, niin aloitetaan tämäkin tarina näin: Viikko sitten Kerttulilta tuli ensimmäinen hammas läpi ja sitä enteillyt narina sai päätöksensä. Keskiviikkoon asti, jolloin iski järisyttävä flunssa. Yövalvomiset meni viimeinkin siihen pisteeseen, että jopa minä suostuin käydä nukkumassa yhden yön yläkerrassa, niin lähellä hiipivä hulluus oli. Pointti tänään on se, että:
Viikonlopusta lauantaina tehtiin Iippon kanssa piparikakkutalon osat. Lauantai-iltana sitä miehen kanssa kasattiin ja sunnuntaina näpersin ja näpersin sen loppuun. Tänään Iippo meni hoitoon ja minä päätin siivoamisen sijasta (siis yleensä aina, kun Iippo on hoidossa, siivoan ja silitän) luonnostella tilatun akvarellityön. Nyt minulla on (siis huom todellakin sairaasta lapsesta ja valvotuista ja kannetuista öistä huolimatta) aivan älyttömän onnellinen olo!
Mitä tästä opimme? No sen että aion tulevina päivinä...
...maalata tuon kuvituksen loppuun!
...viimeinkin huovuttaa!
...askarella ja koristella kodin jouluun!
...leipoa lisää!
Kaikista väsyneimpinä hetkinä on ihan oikeasti annettava niiden pyökkivuorien kasvaa, lattioiden likaantua ja astioiden kertyä pöydille. Silloin on tehtävä sitä mistä nauttii ja otettava siitä voimaa. Toki tässä on se mutta, että kahden lapsen läsnäollessa näitä on vaikea toteuttaa, mutta mahdollisuuksien mukaan.
Vielä ennen joulua yritän kyllä puristaa yhden koulutehtävän pois. Jossain maalamisen ja muun näpertelyn välissä.
1 kommentti:
Hei! Juuri näin. Sattumalta kirjoitin tänään lähes samasta aiheesta. =)
Lähetä kommentti